Tervehdys, olen palannut keskuuteenne! Voin kuvitella piston sydämmessänne, kun oli poissa... voi, voi sitä tuskaa... Noh, asiaan. Olen täysin hurahtanut F.M.A:han. Aluksi se oli vain semmoista mumpsimista, mutta nyt se on samanlaista, kuin FB:n kanssa! Lukekaa sitä... lukekaa... se varmaan hauskin manga, minkä tiedän!

Sitten... Näin oudon unen. Yksinkertaisesti se meni näin; Olin koulussa Setri-sanin, Penne-kunin ja I-chanin kanssa. Sitten tuli ruokavälkkä ja menimme syömään. Ruokalaa ei kuitenkaan enää ollut, tilalla oli alepan tapainen kauppa, joka pursusi kaikenlaista ruokaa. Penne-kun ja minä ryntäsimme heti ottamaan graavilohta, jota oli pakattu kelmuun. Penne-kun kahmi jotain 10 pakettia ja minä kysyin, että saakohan noin paljon ottaa. Penne-kun kohautti olkiaan ja meni kassalle, jossa oli radio NRJ:n yksi juontajista, Jussi Ridanpää. Kauppa oli täynnä oppilaita ja katselin kaikessa rauhassa, mitä ottaisin lohen kanssa. Yhtäkkiä kauppa tyhjeni ja kassalla oleva Jussi Ridanpää huusi, että ala tulla sieltä! Hätkähdin ja lähdin kävelemään kassalle. Ajattelin, että ehtisin vielä hakea toblerone-suklaapatukan(tai mikä nyt olikaan) ja niin lähdin hakemaan sitä. Löysin sen ja otin käteeni. Käännyin kassaa kohti, mutta sitä ei enää ollut. Ympärilläni oli joku viidakko. Ajattelin, että olen Amazonin sademetsässä. Katselin ympärilleni ja kuulin veden pauhua, sekä jonkun huutavan. Yhtäkkiä I-chan juoksi jostain kovaa vauhtia ja huusi apua. Kysyin mikä hätänä, mutta hän pudisti päätään ja jatkoi juoksua kohti vesiputousta. Sitten matsästä ilmestyi jokin hahmo en nähnyt mikä, sillä lähdin sitä pakoon I-chanin perään. Sain I-chanin kiinni ja juoksimme yhdessä pakoon petoa. Matkamme loppui vesiputouksen kohdalle, joka oli suoraan edessä. Pudotus alas oli niin pitkä, että 'pohjaa' ei näkynyt. Hirviö oli saavuttamassa. Huomasin, että I-chanilla oli kädessään kultainen patsas, jota hirviö ilmeisesti havitteli. I-chan oli hätääntynyt ja mietti kuumeisesti miten patsaan saa turvaan. Samassa Penne-kun ja Setri-san ilmestyivät yhtä htääntyneinä ja kysyivät I-chanillta saiko hän sen. Peto tuli jostain pusikosta ja nauroi mielipuolisesti. Se lähstyi meitä askel askeleelta. Sitten tein päätöksen. Vetäisin patsaan I-chanin käsistä, juoksin kohti putousta ja hyppäsin. Kuulin äänin huutavan, eeeeeeeeeeeeeeeiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii....

Hetken kuluttua päädyin jonnekkin rannalle missä oli venäläinen sotavarusto valmiina odottamassa. Yritin päästä piiloon, mutta minut oli huomattu. Tajusin, että he havitteilivat kultaista patsasta. Aloin juoksemaan rannan poikki. Sotilaat, tankkerit ja sotakoneet lähtivät perääni. Myös minua vastaan tuli sotilaita, jotka tulittivat aseillaan. Väistelin luoteja ja hyppelin esteiden yli. Joku ääni huusi venäjäksi, että minut on saarrettu. En luovuttanut. Juoksin vain eteenpäin. Sitten heräsin

No niin! Eikö ollutkin ufo-juttu? Onkohan tämä James Bondin ja F.M.A:n yli annostuksen sivuvaikutuksia?? Olen nimittäin katsonut nyt hirveästi Bondeja ja lukenut todella paljon F.M.A:ta. Tai sitten olen sairastunut johonkin hullu-tautiin. Eilen yöllä piirsin kello yhteen saakka jotain sotilas-kuvaa, jossa on Milow ja Jimmy Jam! Se on kyllä ihan siisti kuva, mutta kello yhteen piirtää jotain armija-juttuja... ei... eijj.. Ja vielä sokerina pohjalla. Kun olin tiistain hölkkäämässä pururadalla ajattelin, että tässähän voisi samantien tehdä pitemmän kävelylenkin. Niinpä lähdin huitelemaan jonnekkin. Päädyin jollekkin maantielle. Reitti kulki n. 3 kilsaa vantaanjoen vartta ja lähti n. 2 kilsaksi johonkin metsään. Sitten tulin oudon näköiselle seudulle, jolla oli paljon omakotitaloja, sekä uimaranta missä jotkut hyypiöt säätivät jotain. Jatkoin matkaa ja ihmettelin miksi en ollut jo takaisin paikassa josta lähdin, sillä reitin piti tieviittojen mukaan olla 5 kilsaa. Oikaisin pokkan jonkun pihan poikki ajotielle ja yritin katsoa tiekylteistä missä olin. Lopulta jatkoin eteenpäin ja päädyin taas vantaanjoen varteen. Sitten pääsin jollekkin sillalle, jossa oli kaksi nuolta kahteen eri suuntaan. Menin vasemmalle. Jonkin aja kuluttua näin kyltin, joka osoitti eteenpäin ja siinä luki; 0,5km Tapulikaupuki. VOI HYVÄ LUOJA! Olin jossain tapulikaupungissa!!! Huokasin ja jatkoin matkaa. Olin kävellyt taas jonkun 2 kilsaa ja päädyin taas vantaanjoen varteen. Tajusin, että minähän olen nyt vantaalla! Miten helkutissa pääsen takaisin helsinkiin?! Päädyin jollekkin valtavalle pelikentälle, joka oli täynnä porukkaa ja kentällä soi joku pikku-oravan tyylinen hamsteri-musiikki. Ajatteli, että mikä kahjola tämä nyt on. Tyypit bailaa jonkun hamsterin tahdissa. Kävelin taas jonkun matkaa ja edessäni oli valtava nurmikko. Se ei ollut tavallinen nurmikko vaan siinä oli mäkiä ja kukkuloita pilvin pimein. Harhailin ruohossa edes takas ja olin ihan poikki. Jatkoin uupumuksesta huolimatta matkaa. Ylitin taas yhden ruoho-alueen, kun näin TAAS vantaanjoen. Juoksin joenvarrelle ja harkitisin hetken hyppäämistä. Tulin kuitenkin järkiini ja jatkoin matkaa. JA VIHDOIN saavuin ajotielle! Iso ajotie olikin, itse asiassa siinä oli kome ajotietä rinnakkain. Huomasin, että vastapäätä minua oli Bauhaus, Gigantti, lelukauppa, Supermarket jne. Sitten ymmärrys valaisi kasvoni. Olin äitini työpaikan lähellä, Pakkalassa. Parahdin ja olin ihan paniikissa. Olin käellyt jonkun 16 kilsaa(plus holkkäsin 2 krt pururadan ympäri). Alattelin, että nyt kyllä hyppään jokeen. Soitin kuitenkin äidilleni joka sai tietenkin kohtauksen. Kello oli jo yhdeksän ja kotiin olisin päässyt kävelle joskus puoli kahdeltatoista. Sattumalta isäni työkaveri oli kylässä ja hän ehdotti, että hakisi minut autollaan n. 15 minuutissa. Kerroin kadun nimen ja numeron. Sitten seisoskelin siinä pahteessa. Kaikki ohi menevät autot, sekä jalankulkijat katsoivat, mitä oikein seison siinä. Ensin meni 10 minuuttia. Ajattelin, että luojan kiitos enää n. 5 minuuttia. Yhtäkkiä olikin kulunut jo 25 minuuttia. Huokaisin. Lopulta... 45 minuutin päästä he tulivat! Tein jo kuolemaa... Siinä taas yksi mahtava seikkailu, jonka minä sensei olen kokenut!

Haluan julkaista Milow&Jimmy Jam- armeija kuvani netissä!!! Mutta ei ole kameraa... nyyh...

Ja kiitos oppilaan, menen lähiaikoina metsästämään F.M.A-animea! AAH! EN MALTA ODOTTAA!!

No niin, nyt on taas hyvästien aika, sillä häippäsen viikoksi Kotkaan ja sen jälkeen on heti uuvuttavat sukujuhlat(krooh...) Siispä, hyvästi jääkää!

Saan kohta käsiini F.M.A 9-15, Ranma 9-15 ja ehkä jopa FB 9!!! Oi tätä iloa!

Ja taas vaihteeksi vähän kuvia...

135174ycw83qumgk.jpg
Miksi Kyo näyttää ihan peikolta??!
485772w97qmae1jp.gif

 

953672hcj4djnlcb.png

SOOO CUTEE!

43376izajoveg2n.gif
Paha saa palkkansa...